Humusvesien ravintoverkot monimutkaisia. Ravinnon laatu heikkenee humuspitoisuuden kasvaessa.

18.3.2012

Humuspitoisuuden haitoista selvää näyttöä ravintoverkkotutkimuksissa.

Humusvesien ravintoverkot ovat monimutkaisia. Ravintoketjun kasviplankton-eläinplankton-kalat rinnalle humusvesissä muodostuu ns mikrobilinkki eli järven eliöyhteisössä vaikuttavat bakteerit, jotka kykenevät käyttämään ravintonaan suoraan myös valuma-alueelta peräisin olevaa liuennutta orgaanista ainetta eli humusta.

Näitä bakteereita ravintonaan käyttävät alkueläimet ovat puolestaan eläinplanktonin ravintoa. Ravintoketjuun muodostuu näin useampi porras.

Useat eläinplanktonlajit kykenevät käyttämään bakteereita ja valuma‐alueilta peräisin olevia orgaanisia hiukkasia ravinnoksi, mutta ne ovat heikkolaatuista ravintoa
Pienissä humusjärvissä  30‐60% eläinplanktonin ravinnosta voi olla peräisin mikrobiravintoketjusta. Mikrobiravintoketjussa ei muodostu hyvänlaatuisia rasvahappoja.

Humusjärven kasviplankton-kerros eli tuottava kerros on myös veden ruskeasta väristä ja sameudesta johtuvan  valon puutteen vuoksi ohuempi kuin kirkkaissa järvissä. Siten hyvänlaatuista kasviplanktonia on ravintoketjussa vähemmän saatavilla. Humuksen tiedetään myös jossain määrin stimuloivan bakteerien määrän kasvua.  

Monityydyttymättömät rasvahapot järvien ravintoverkostoissa ovat valtaosin peräisin kasviplanktonista.Kalat tiedetään terveelliseksi ravinnoksi. Ne sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä ’omega‐3’ rasvahappoja (mm. EPA, DHA) jotka ovat välttämättömiä myös ihmisille.

 

Liitteet

  • kankaala.pdf (471 kB)
    Paula Kankaala FT, dos. Itä‐Suomen yliopisto,Biologian laitos: Humuksen vaikutukset järvien hiilenkiertoon ja ravintoverkostoihin