Silmällä pidettävää

Soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajiston uhanalaistuminen on uusimman 2010 valmistuneen selvityksen mukaan lisääntynyt huomattavasti. Uhanalaisten lajien määrä on korkein hemiboreaalisella ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä Etelä-Suomessa.

 

Parkano ja Kihniö sijaitsevat etelä- ja keskiboreaalisen vyöhykkeen rajalla. Parkano, Kihniö, Kuru ja Virrat muodostavat Suomenselän vedenjakaja-alueen eteläisen kärjen. Tällä alueella kohtaavat eteläiset ja pohjoiset kasvilajit ja -tyypit.

 

Oikean palstan pienoiskarttoja klikkaamalla saat näkyviin suuremmat karttakuvat suojeluohjelmista. Karviasta ei vastaavaa karttaa ollut saatavana.

Pinta-alaan nähden suojeluohjelmien piiriin kuuluu vähän luontokohteita niin Parkanossa kuin Kihniössäkin. Varsinaisten suojeluohjelmien ulkopuolelle jää  paljon alueita, jotka vaativat lisätyöpanosta ja elinympäristöt huomioon ottavaa suunnittelua.

 

Punainen kirja uhanalaisista lajeista Suomen ympäristökeskusksen sivuilla.

Ohjausryhmän näkemys tavoitteista ja toimenpiteistä monimuotoisuuden häviämisen ehkäisemiseksi ovat mm seuraavia:

TAVOITE:

EU:n vuonna 2010 hyväksyttyjen uusien biodiversiteettitavoitteiden mukaan luonnon monimuotoisuuden
ja ekosysteemipalveluiden häviäminen pysäytetään EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistetaan niitä
niin paljon kuin mahdollista.

TOIMENPITEITÄ:

  • Jotta lajiston uhanalaistumiskehitystä saadaan hidastettua ja lopulta pysäytettyä, taantuva lajisto ja niiden elinympäristöt tulee huomioida kaikessa toiminnassa entistä paremmin ja laajemmin.
  • Esiintymien suojelu ja hoito sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella vaativat edelleen merkittävää lisätyöpanosta.
  • Suojelualueverkon ulkopuolella muuttuvissa ja erilaisten maankäyttöpaineiden alaisissa ympäristöissä lisäpanostusta tarvitaan sekä esiintymien järjestelmälliseen hoitoon että turvaamiseen erilaisten maankäyttösuunnitelmien ja hankkeiden yhteydessä.
  • On pyrittävä myös aktiivisesti luomaan elinympäristöjä ja säilyttämään tärkeät rakennepiirteet ympäristöä muuttavan toiminnan yhteydessä. muuttuneita elinympäristöjä ennallistetaan myös suojelualueiden ulkopuolella.
  • Kuntien maankäytössä ja kaavoituksessa sekä kaikessa hankesuunnittelussa kiinnitetään erityistä huomiota luontoselvitysten kattavuuteen ja niissä tarvittavien lajistoselvitysten oikea-aikaisuuteen.
  • Tämä edellyttää viranomaisohjauksen ja luontoselvitysten riittävää resursointia.
  • Suunnittelukäytäntöjä kehitetä luontoselvityksisten laatuvaatimuksissa otetaan lajisuojelun tarpeet huomioon
  • Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten lajien tutkimusohjelmaa laajennetaan myös muihin kuin metsäelinympäristöihin.
  • Tällä hetkellä merkittävimmät lajiston tuntemuksen tietopuutteet ovat meri- ja sisävesilajistossa.
  • Tutkimusta kohdistetaan kiireellisimpiin tietotarpeisiin kuten energiapuun korjuun vaikutuksiin muun muassa lahopuueliöstöön ja sienijuurilajeihin.
  • Myös rakennettujen elinympäristöjen uhanalaisen lajiston tutkimus aloitetaan.

Lähde: Punainen kirja kpl 7

Ympäristö- ja luonnonsuojelutyön keskeisiä yhteiskunnallisia tehtäviä on seurata, että mm näitä toimenpideohjelman periaatteita noudatetaan, kun alueita kaavoitetaan, maankäyttöä suunnitellaan ja ympäristölupaprosesseja käynnistetään.

PDF-tiedostoSoiden merkityksestä Ylä-Satakunnassa (6.6 MB)
Marianne Kortesojan kirjoittama artikkeli Ylä-Satakuntalehteen 17.2.2011
PDF-tiedostoLouhineva- Riekkosuo (6.1 MB)
Ilpo Lahtisen kirjoittama artikkeli Ylä-Satakuntalehteen 1.3.2011

Tulevaisuuskylän sisälavalla, Tampereen keskustorilla pidetty alustus 3.9.2011
Musta kipupiste, alustajana Arja Pihlaja. Linkki aukeaa SlideShare-sivustolle.

Tampereen kestävän kehityksen visioissa on yläsatakuntalainen musta kipupiste
Esitysmateriaalin pohjana on käytetty mm Markku Saarisen ja SLL:n esityksiä.