Jänislampi-Tupuhuhdanneva-Pihlajaviidanneva, Kihniö

Jänislampi-Tupuhuhdanneva-Pihlajaviidanneva


Sijainti: Kihniön pohjoisosassa, alle 10 kilometriä kirkonkylästä pohjoiseen.


Kuvaus: Jänislammen-Tupuhuhdannevan-Pihlajaviidannevan alue rajoittuu suoraan
Päretkivennevan-Teerinevan soidensuojelualueeseen.

Alueiden yhdistäminen suojelualueeksi olisi tärkeää ja perusteltua. Nykyisin suojelualueen raja kulkee keskellä suomuodostumaa.

Jänislammen-Pihlajaviidannevan alue on pääosin ojittamaton. Siellä on avoimia nevoja, mutta myös niin
kutsuttua suo-metsämosaiikkia. Alue on yksityisomistuksessa.


Pihlajaviidannevan alue rajoittuu suoraan suojeltuun Teerinevaan ja on tarpeellinen laajennusalue
suojelusuohon. Varsinainen Pihlajaviidanneva on ojittamaton suo, jossa on runsaasti
kangasmetsäsaarekkeita ja näiden välisiä kapeita suojuotteja. Tämä tekee alueesta hienon suometsämosaiikin.
Pihlajaviidannevan laitaosat, puolet Tupuhuhdannevasta ja suuri osa Lasikistunnevasta on ojitettu.
Pihlajaviidannevan keskiosissa suo on tyypiltään lähinnä keidasrämettä. Avosuon itäosassa, tilan
rajaa pitkin, kulkee moottorikelkkareitti ja ajoura. Jäniskankaan eteläkärjen lähellä on
tupasvillarämettä (silmälläpidettävä). Aivan kankaan reunan tuntumassa on suursaraisuutta.
Suursarojen seassa on myös oligo-mesotrofiaa ilmentävää lajistoa: järviruoko, jokapaikansara,
tähtisara ja luhtavilla.


Jäniskankaan ja sen eteläpuolisen kangassaarekkeen välissä on raate- ja rahkasammalrimpiä. Ison
saarekkeen länsipuolella (Tupuhuhdanneva) on keidasrämettä ja lyhytkorsinevaa (vaarantunutsilmälläpidettävä).
Kangassaarekkeet ovat puustoltaan varttuneita, mutta niitä on harvennettu reilut kymmenen vuotta
sitten. Lahopuuta on vain vähän. Saarekkeet ovat pääosin tuoretta kangasta. Kuusen seassa on
koivua ja mäntyä, paikoin haapaakin. Lounaisnurkan kangassaarekkeella puusto on vanhinta ja
lahopuutakin jo kohtalaisesti. Tätäkin osaa on kuitenkin harvennettu. Pienimmät saarekkeet ovat
kallioisia ja mäntyvaltaisia.


Pihlajaviidannevan suo-metsämosaiikin merkitys piilee siinä, että kangassaarekkeiden laidoille ei
ole kaivettu ojia. Alueen vesitalous onkin käytännössä luonnontilassa. Suokokonaisuuden laitojen
ojitukset eivät ole vaikuttaneet siihen. Metsäsaarekkeiden väliset kapeikot ovatkin monin paikoin
hienoja korpia, jotka ovat paikoin luhtaisia ja ruohoisia.

Uhanalaisia suotyyppejä alueella esiintyy useita: puolukkakorpi, muurainkorpi, metsäkortekorpi,
pallosarakorpi, korpiräme, sarakorpi ja sararäme (koivuvaltainen) – kaikki ne ovat pieninä palasina
kangassaarekkeiden välissä. Vaikka saarekkeet onkin harvennettu, välikorpiin ei pääosin ole
kajottu. Saarekkeiden ja Lasikistunnevan välinen hieman suurempi suo-osuus on laajalti sararämettä
ja -nevaa. Pihlajaviidannevalla havaittiin kapustarinta.


Tupuhuhdannevan ja Lasikistunnevan ojitetut osat ovat pääosin turvekankaita, mutta osin vasta
muuttumia. Suot ovat olleet laajalti isovarpurämettä.
Pihlajaviidannevan kaakkoisnurkkaan on raivattu hiljattain pieni riistapelto. Pellon länsipuolella on
tupasvillarämettä (silmälläpidettävä). Suon länsilaidassa kulkee moottorikelkkareitti.